Todellinen kuuleminen ja keskusteleminen syntyy dialogista

Vaihteeksi muutakin kuin vain älytöntä tai vähemmän älytöntä vaalittelua. Yksi mieliaiheistani, dialogi käsittelyssä.

Usean ikäiseni tai tilanteessani (lapsiperheen isä) olevan isona ongelmana on tyypillinen miehinen tapa pohtia asioita liiaksi oman pään sisällä. Sen sijaan, että jakaisin keskeneräisiä mietteitä muiden kanssa, pyrin turhaan täydellisyyteen mielipiteissäni, näkemyksissäni ja suunnitelmissani ennen kuin jaan ne toisten kuultaviksi.

Monissa tilanteissa näin on toki tarpeenkin, mutta etenkin parisuhteessa tämän kaltainen toimintatapa aiheuttaa turhaa jakamattomuutta, jonka johdosta toinen osapuoli joutuu otaksumaan ja arvailemaan mitä toinen todella ajattelee.

Viimeisten vuosisatojen aikana suomalaismies on ymmärrettävästi kasvanut tähän malliin. Tilanomistajille, upseereille ja esimiehille ei juurikaan ole kannattanut alkaa ehdottelemaan keskustelua tehtävien tarpeellisuudesta tai oikeasta tekemisen tavasta. Sodassa mennään kun käsketään ja rintamamentaliteetti on ollut vallalla kautta toimialojen ja tehtävien. Kolmanteen ja neljänteen polveen on miehen sulkeutuneisuus periytynyt.

Toisaalta perinteinen työntekemistapa on suosinut valmiiksi ajateltuja prosesseja, joiden mukaisesti asiat tehdään tai koko homma kaatuu. Vasta viime vuosina liikemaailmassa on havaittu jaetun suunnittelun edut. Siksipä kai suomalaisilla yrityksillä on ollut haastetta tässä pärjätä. Länsinaapurimme, jotka mielellään diskuteeraavat kaikesta, ovat tässä oppinsa oppineet huomattavasti entistä suurvalta-alaistaan laaja-alaisemmin.

Mutta etenkin parisuhteessa tällä hiljaisuudella tuntuu olevan kahdenlaisia seurauksia. Toisaalta puoliso ei tiedä läheskään kaikkea sitä mitä toinen todella ajattelee, mikä puolestaan aiheuttaa tietämättömyyttä toisen tekemisistä, joka taas saa luulemaan ja kuvittelemaan asioita.

Tätäkin voimallisempi vaikutus parisuhteeseen voi olla sillä, että puoliso ei saa tukea juuri niissä asioissa, missä sitä eniten tarvitsisi. Jos puoliso olisi jakamassa niin turhautumisia kuin onnistumisia, voisi vuosien varrella kehittynyt katkeruus tukahtua ja kääntyä rakentavaksi voimaksi hajottavan sijaan.

Ymmärryksen puute kumpaisenkin perimmäisistä haluista ja unelmista aiheuttaa helposti vain pintapuolisesti toimivan suhteen, jossa kohteliaasti väistellen kumpikin elää omaa elämäänsä. Yksin. Yksin toisen lähettyvillä.

Monesti, ei aina mutta usein, naiset osaavat paljon miehiä paremmin jakaa ajatuksiaan. Se ei paljon auta, jos niitä ei kuunnella. Koska kuuleminen on paljon muutakin kuin vain kuuntelua, eivät toisen sanat uppoa puolison sisimpään. Oma puhumattomuus kun aiheuttaa sen, ettei toisenkaan puhetta kykene kuulemaan.

Todellinen kuuleminen ja keskusteleminen syntyy dialogista, jossa molemmat osapuolet tasapuolisesti kuuntelevat, kuulevat ja kertovat ja toinen toiseltaan oppivat. Valitettavan harvassa ovat tämän maan keskustelevat aviopuolisot ja niin jälleen siirtyvät vanhempien opit ja esimerkit tuleville ja tuleville sukupolville.

Voi tätä pohjoista sisäänpäin kääntynyttä kansaa!