Milloin voit tulla onnelliseksi? Vai juuri nyt?

Olisitko sitten varmasti onnellinen, jos talous ei aiheuttaisi minkäänlaisia huolia? Jos oma rahatilanne olisi varmasti sellainen, että koskaan enää se ei vaivaisi, koskaan ei tulisi hetkeä, jolloin mikään valinta tai tilanne olisi kiinni rahasta? Voisit vaihtaa autoon, jota ei tarvitsisi korjata, remontoida talon, avittaa läheisiäsi. Jos raha ei olisi rajallista, tekisit kaikki ne hyvätkin teot, jotka tahtoisitkin. Olisitko siis onnellinen, jos rahaa olisi aina riittävästi, mihin tahansa, mitä haluaisit?

Vai olisitko siinä tapauksessa onnellinen, että rahan lisäksi olisi aikaa tehdä kaikki ne asiat, mistä aina olet haaveillut? Jos kalenteria ei rajoittaisi mitkään velvoitteet, mitkään tylsät tai vastenmieliset asiat ja kaikelle mitä pidät tärkeänä tai mielenkiintoisena, aina riittäisi aikaa? Kenties käyttäisit aikaa hyviin tekoihin, toisten ihmisten kohtaamiseen tai lepoon, matkustamiseen. Vai työntekoon, keskeneräisten hankkeiden loppuunsaattamiseen? Olisitko onnellinen, jos aika ei koskaan loppuisi kesken, jos aina olisi aikaa?

Mutta mitä tehdä rahalla ja ajalla, jos terveys ei kestä. Onko onnellisuutesi loppujen lopuksi sidonnainen omaan olotilaasi? Mikäli fyysinen tai psyykkinen terveys ei koskaan aiheuttaisi päänvaivaa, sittenkö olisit varmasti onnellinen? Jos psyyke kestäisi, jos keho jaksaisi - pysyisikö onni?

Ehkä vielä lähemmäksi onnea päästään läheisten kautta. Olisinko sitten aina ja iankaikkisesti onnellinen, jos minulle rakkaat ihmiset pysyisivät aina lähelläni? Jos suhteeni puolisooni ja lapsiini muuttuisi vielä rakastavammaksi, avoimemmaksi ja läheisemmäksi? Olisinko silloin niin onnellinen kuin mahdollista? Jos rakkautesi kohde antaisi vastakaikua, olisitko silloin onnellinen?

Jos olisi rahaa, aikaa, terveyttä ja rakkautta; silloinko onnellisuus syntyisi?

Vai voisitko olla onnellinen, kokea onnellisuutta siinäkin tapauksessa, että ajautuisit henkilökohtaiseen konkurssiin? Onko olemassa onnellisuutta, jos joudut luopumaan omasta ajastasi ja tekemään kaiken toisten ehdoilla? Olisitko onnellinen, jos terveytesi ei enää kestäisi?

Voisitko olla onnellinen, jos kaikki rakkaasi otettaisiin sinulta pois?

Tee lista. Määritä kaikki ne asiat, joiden avulla olet onnellinen. Tee sitten toinen lista, joka kertoo, mitä ilman et voi olla onnellinen. Karsi sen jälkeen molempia listoja. Tiivistä ja kyseenalaista jokaista kohtaa. Voisitko lopulta todeta, että onnellisuutesi ei ole mistään ulkoisesta tekijästä sidonnainen? Voisitko havaita, että onnellisuus tulee silloinkin ja erityisesti silloin, jos sitä ei tarvitse miettiä, jos sillä ei enää ole merkitystä? Voisiko onnellisuutta kokea juuri nyt?

Kiitän Perussuomalaisia

Perussuomalaiset on sittenkin hyvä juttu, myönnän. Kuinka paljon he ovatkaan saaneet keskustelua aikaiseksi näillä hihamerkkikommenteillaan, moottoripyöräkerhotoilailuillaan ja junteillaan (vai juntoillaan?).

Eikä ainoastaan keskustelua, vaan myös ajattelua, joka on laadukkaan keskustelun edellytys. Toki iso osa syntyneestä keskustelusta on edelleen ollut laadutonta, mutta joka tapauksessa sellaisetkin ihmiset, joita ei politiikka ole ennen kiinnostanut, ovat nyt aktivoituneet.

Se olkoon hyvä. Ei politiikka vain poliitikoille ole varattu - sehän on meidän kaikkien asia. Ihmiset muodostavat yhteiskunnan, ihmiset siis ottakoot kantaa sen asioihin. Kaikki, eikä ainoastaan ammattipoliitikot.

Pitkään on poliittista keskustelua vaivannut epämääräisyys, tylsiinnyys ja mitäänsanomattomuus. Vain historiasta olen saanut lukea niistä ajoista kun miehiä kannettiin ulos istunnosta.

Vaikka eiväthän pelleily ja tölväily tai häiriköinti itseisarvoja ole, ne kuitenkin herättävät huomioimaan mitä tapahtuu. Ja siinä Perussuomalaiset ovat onnistuneet. Jos vieläpä Väyrynen heidän riveissään olisi ollut...

Anyway, toivon että jatkossakin ääntä pitävät nämä hirvisaarihakkaraishalla-ahot, jotka kommelluksillaan saavat meidät arvostamaan niitä järkeviä puhuvia päitä.

Hyvinvointia ei voi ulkoistaa

Me emme voi ulkoistaa hyvinvointiamme, me emme voi olettaa, että joku muu hoitaa asiat kuntoon. Emme saa jättää vastuuta yhteiskunnalle, poliitikoille, yrityksille, kirkolle, järjestöille.

Meillä itsellämme on vastuumme itsestämme ja toisistamme.

Kaikki edellä mainitut instanssit muodostuvat meistä, yksilöistä, ihmisistä. Ainoa keino selviytyä on itse puuttua asioihin ilman odotusta jonkun virallisen tai oletetusti määritellyn tahon puuttumisesta.

Jos minä kannan huolta niin lähimmistäni kuin vieraistakin, se on alku kaikelle muulle.

Jos minä välitän kenestä tahasta, joka kohdalleni osuu, se on suurin teko, jonka voin tehdä. Se on paljon enemmän ja paljon vaikuttavampaa kuin pestä käteni vastuusta suorittamalla rahallisen korvauksen ja jättää itse tekeminen muiden harteille.

Jos minä rakastan heitäkin, joista en pidä tai jotka ovat kanssani eri mieltä, silloin täytän vastuuni ja velvollisuuteni ihmisenä, kansalaisena.

Jos minä teen enkä vain puhu, saan aikaiseksi.

Jos minä ja sinä aloitamme itsestämme, instituutiotkin muuttuvat.

Blogikirjoitus kielletystä aiheesta

Minulla on puute ajatella empaattisesti. Ei mikään totaalinen puute, mutta vaatii suuria ponnisteluita ja keskittymistä kyetä ajattelemaan, mitä toinen ihminen tuntee. Uskoisin, että maailma olisi parempi paikka, jos minulla ja kaltaisillani olisi parempaa kykyä empatiaan.

Minulla on myös auktoriteettiongelma. Siksi kai olen yrittäjä, kun en huoli ketään yläpuolelleni. Kyllähän kaltaisiani tarvitaankin, mutta tästä tulee vielä isompi ongelma, jos mitään auktoriteetteja (vanhempia, opettajia, yhteiskuntajärjestelmää) ei hyväksytä, vaan niitä kaikkia vastustetaan. Lopullisena seurauksena on anarkia.

Minulla on erittäin hyvä stressinsietokyky. Mutta ei loputon. Ja jos (ja kun) stressi joskus iskee, se koettelee minua rankalla fyysisellä tavalla. Ylireilusti kohonnut verenpaine, jumittunut selkä, harmaat hiukset ovat muutamia esimerkkejä. Fyysisen sairauden kokonaiskustannukset ovat aina kaikille osapuolille korkeat.

Mitä näistä?

Sitä vaan, että mielenkiintoista oli kuunnella tämä kielletty puheenvuoro, jossa esittämäni asiat yhdistetään liian varhain aloitettuun lasten päivähoitoon ja/tai liian suuriin ryhmäkokoihin.



Niin, minähän aloitin päivähoidon kolmekuukautisena.

Kyllä päivähoitoa tarvitaan. Se on todella hyvä juttu ja mahdollistaa paljon. Tärkeä olisi kuitenkin muistaa, että lapset ovat paikoin hyvinkin erilaisia, eikä lapsia koskaan - ei koskaan saisi käsitellä karjalaumana.

Wallin kämmäsi. Från vad jag har lärt nyheterna, snubblade han över sina egna osäkerhet.

Wallin kämmäsi. Sen perusteella, mitä minä uutisista olen oppinut, hän kompastui omaan epävarmuuteensa.

Ensinnäkin, poliitikot - kansanedustajat - edustavat kansaa tai ainakin heidän pitäisi. Sehän tarkoittaa, että oman alueeni tahi vakaumukseni mukaisen poliitikon pitäisi pitää puolta niissä asioissa, joiden mukaan hän ääniä on saanut. Jos jollekin, tämän pitäisi nimenomaisesti RKP:n poliitikoille olla aika selkeä juttu. Ainakin minä ymmärrän Ruotsalaisen kansanpuolueen ajavan ruotsinkielisten asioita tässä maassa.

Tältä kantilta katsottuna Dragsvikin säilyttämisen puolustaminen on juuri sitä, millä asialla Wallin on eduskuntaan valittu.

Mutta RKP:llä on paha risti kannettavanaan, iso osa suomenkielisistä ei tunne suurta sympatiaa bättrefolkia kohtaan. Ehkäpä juuri siksi Wallin ei suoraselkäisesti alusta lähtien puhunut mitä ajatteli ja mitä teki, vaan sortui selittelyyn ja tavanomaistakin onnettomampaan totuudenvärittelyyn. Ja lopputulosta on tällä hetkellä seurattavissa.

Sen lisäksi, että Wallin tällä "suhmuroinnilla" teki hallaa omalle ja RKP:n maineelle, hän myös antoi aivan turhaa maaperää perussuomalaisille ja keskustalaisille, joiden on nyt helppo tulla kuin tilattuna kertomaan ja huutelemaan opposition ja menneisyyden puskista.

Olisit, Henrik, ollut rehellinen. Olisit vain avoimesti ajanut Dragsvikin puolta, mutta todellakin avoimesti. Lopputulos olisi ollut sinulle ja puolueellesi paljon parempi. Minunkin kannalta se olisi ollut paljon parempi, olisin välttynyt Soinin teatterilta - jälleen kerran.

Och eftersom du inte gör det, men svenska tekstiäni läsa, med tanke på den automatiska översättaren för dig också, genom möjligheten att:

Wallin kämmäsi. Från vad jag har lärt nyheterna, snubblade han över sina egna osäkerhet.

Först av allt, politikerna - MPS - som företräder folket, eller åtminstone de borde. När allt innebär det att i mitt område eller enligt min övertygelse politiker bör vara hälften av de frågor för vilka röster han har fått. Om något av detta bör uttryckligen RKP: s politiker har en ganska klar historia. Åtminstone i min förståelse av det svenska folkpartiet, driver Svensk-talande saker i detta land.

Sett det här sättet att skydda Dragsvik är exakt vad ärende Wallin parlament väljs.

Men RKP har en ond kors björnar, känner en stor del av de finska eleverna inte stor sympati för bättrefolkia. Kanske det är därför Wall inte rättframma från början av vad som tänkte och talade om vad han gjorde, men kollapsade och normal selittelyyn totuudenvärittelyyn olycklig. Och slutresultatet är närvarande övervakas.

Dessutom, vid muren, som antogs "suhmuroinnilla" Frost sin egen och SFP: s rykte, han också helt onödigt på marken basen och den finska keskustalaisille som är lätt att bokas i förväg, och att rapportera det förflutna ropar oppositionen och buskar.

Du skulle, Henrik, var ärlig. Du skulle bara öppet sköt Dragsvik sida, men i själva verket öppet. Slutresultatet skulle ha varit för dig och partiet en mycket bättre. Min åsikt skulle det ha varit mycket bättre, skulle jag ha undvikit Soini teater - igen.

Ei heti vastustettaisi kuntauudistusta

Tänään se on taas tapetilla, kuntauudistus. Ja tunteet nousevat puolesta ja vastaan. Yleisestä ilmapiiristä ja kommenteista päätellen lähinnä vastaan.

Mikä onkaan taustalla, miksi asiaa niin helposti ja kiihkeästi vastustetaan? En ainakaan itse keksi muuta syytä kuin että taustalla on pelko oman elämän vaikeutumisesta ja asioinnin sekä palvelutason huonontumisesta.

Mutta, otetaanpas hetki malttia. Kuinka monella todella on näyttöä siitä, että uudistus olisi huono asia? Totta kai se mietityttää, jopa pelottaa ja niin saa ollakin. Silti huolestuminen ei saisi tarkoittaa automaattista ja perusteetonta vastustamista.

Kuntalaisen kannalta uskoisin kaikkien olevan yhtä mieltä siitä, että turhat ja raskaat = kalliit rakenteet kaipaisivat korjausta. Jos tämä uudistus voi tässä olla hyödyksi, mikä siis on ongelma? Jos liitosten myötä kokonaistalous paranee ja palvelutaso nousee, mikä siinä on vialla?

Onhan niin, etteivät kaikki tähän astiset kuntaliitokset ole toimineet. Mutta jos aiemmin on tehty huonoja ratkaisuja, nythän itse kunkin tulisi pitää huolta, ettei niin jatkossa tehdä. Virheistä voi ja pitääkin oppia, väärä logiikka on kieltäytyä muutoksesta vain sen varjolla, että ennenkään ei ole onnistuttu.

Ei kuntauudistus voi tapahtua siten, että ainoastaan "ylhäältä" annettuna tehdään pakotetusti jotakin ja annetaan valta muualle. Ei. Se voi ja sen pitää tapahtua siten, että asiat selvitetään, niihin otetaan kantaa ja yhdessä eri näkökulmin haetaan parhaimmat toimintatavat. Tähän työhön voivat osallistua kaikki, onhan se kuntalaisoikeutemme ja -velvollisuutemme. On vain oikeuden väärinkäyttöä ja velvollisuuksista luistamista olettaa pahinta ja sen perusteella hylätä uudet mallit.

En minäkään vielä tiedä, mitä esimerkiksi kotikaupunkini Nokian suhteen ihan käytännössä tarkoittaisi, jos se muiden Tampereen ympäryskuntien kanssa liitettäisiin Tampereeseen. Mutta sen tiedän, että niin Nokian kuin monen muunkin suomalaisen kunnan talous on vaikeassa tilanteessa. Silloin pitää olla avoin ja etsiä ratkaisuja monelta suunnalta, monesta vaihtoehdosta. Kuntauudistus voi olla yksi hyvä vaihtoehto.

Ja nyt töihin, mars. Sinäkin brutukseni.

Presidentti on nyt sitten valittu. Eli ohi on tämäkin ruljanssi. Ja höpsis. Nythän se työ vasta alkaa.

Haavisto veti hyvän kampanjan, samoin kuin hänen aktiiviset kannattajansa, joista tosin osa - aivan kuin Niinistön kannattajistakin, minä yksi heistä - veti välillä överiksi. Mutta sellaista se on. Kun on innostunut ja innoissaan, roiskuu kuten rapatessa.

Mutta kiitokset numero kakkoselle, joka toi uutta aktivismia ja keskustelua politiikkaan. Olisinko minäkään niin painokkaasti vaalityöhön osallistunut, jos herra Haavisto ei kisassa olisi ollut.

Kiitokset ja onnittelut myös tulevalle presidentti Niinistölle, joka vuosien varrella on ansainnut luottamukseni. Nyt sitten luottamus todella punnitaan.

Haastan teidät, presidentti Niinistö, kaikin keinoin olemaan se Suomen keulakuva, joksi olette pyrkineet ja johon teidät nyt huomattavalla äänimäärällä on valittu. Odotan teidän tästä eteenpäin sielunne, sydämenne ja järkenne täysissä voimin työskentelevän ja taistelevan paremman huomisen puolesta, niillä valtuuksin mitä teille on suotu. Enkä tätä edes epäile, uskonhan teidänkin ymmärtävän: nyt se työ vasta alkaa.

Haastan myös teidät, Pekka Haavisto & kannattajat, Niinistön kannattajat ja kaikki muutkin Suomen kansalaiset, tekemään yhdessä yhteistä työtä huomisemme puolesta. Vaalikampanjan aikana kuullut lupaukset ja visiot eivät ole vain yhden, presidentiksi valitun, ihmisen asioita, vaan ne ovat meidän kaikkien.

Ja moitin teitä, te 31,1 prosenttia äänioikeutetuista, jotka ette Oikeuttanne äänestää käyttäneet. Mikä erityisvapaus teillä on asettua yhteiskunnan ulkopuolelle ja olla välittämättä meitä kaikkia koskevista asioista? No vote, no complain. Turha jupista, jos ei osallistu. Haastan silti teidätkin tekemään työtä teille ja meille tärkeiden asioiden puolesta.

Sillä kuten sanoin, nyt se työ vasta alkaa.